Tämä syksyisen illan menu kahdeksalle nälkäiselle oli alkuruokana maa-artisokkakeittoa jonka kanssa spelttirieskoja, pääruokana sienirisottoa ja jälkiruokana rahkajäätelöä.

Maa-artisokkasosekeitto

• maa-artisokkia
• kasvislientä (1 liemikuutio / 5 dl vettä)
• ruokakermaa / kermaa
• (persiljaa koristeeksi, voisilmä)

• 4 dl spelttijauhoja
• 2 dl täysjyvävehnäjauhoja
• 2 dl kaurahiutaleita
• 1 rkl leivinjauhetta
• 1-2 tl suolaa (tällä kertaa laitettiin 1,5 tl)
• 4 dl piimää
• 75 g sulatettua voita
• 2 tl hunajaa
• 2 dl hienonnettua tuoretta persiljaa (tai 2 rkl kuivattua)

• 6 dl risottoriisiä
• 6 rkl oliiviöljyä
• 3 salottisipulia (tai 2 tavallista)
• 4 valkosipulinkynttä tai 1 yksikyntinen valkosipuli
• 6 dl kasvislientä
• 3 dl valkoviiniä (halpaa:)
• 2 dl kermaa/ruokakermaa
• 2 dl parmesanjuustoa raastettuna
• 4 rkl voita
• 400 g metsäsieniä (tänään tatteja ja suppilovahveroita)
• 2 tl tuoretta timjamia
• suolaa
• mustapippuria

• 2 purkkia maitorahkaa
• 2 litraa vaniljajäätelöä 

Tulee nyt erinäisistä syistä "vähän" pahasti myöhässä tämä kertomus, pahoittelut siitä. 

• salaattia
• kirsikkatomaatteja
• kurkkua
• melonia
• mozzarella-paloja
• ilmakuivattua kinkkua 
• pastaa

• tummaa balsamicoa
• oliiviöljyä
• pippuria 
• suolaa

Pitkä aika oli kulunut viime elokuisesta reissusta (josta valitettavasti jäi matkaraportti kirjoittamatta) ja takaisin piti päästä. Kauaa ei tarvinnut miettiä, kun joulukuun puolessa välissä kysyttiin kiinnostusta lähtemiseen 14.-21.3. Lopulta kasaan saatiin kahdeksan hengen ryhmä: Minä, Ville, Lame, Juice, Jussi, Janne, Matti ja Pietari (jotka kaikki allaolevassa kuvassa jossain kohtaa). Kaikki eivät suinkaan olleet paikallisia Sportissa kävijöitä, vaan osa lähtijöistä asuu Raahessa, Tampereella, Turussa ja Hyvinkäällä.

1. päivä

Stereot soivat herätyksen merkiksi kello 6:30 ja aamutoimien jälkeen töihin kiduttamaan itseään odotuksella. Ja pitkä se odotus olikin, sillä lento lähti illalla 21:30 aikoihin. Töiden jälkeen kotiin, ruokaa naamaan ja varmistus, että kaikki tarvittava matkatavara lähtee mukaan. Joskus noin 18:45 Villen kanssa hänen broidinsa kyydittämänä lentokentälle, missä näimme muut ryhmästämme. Matkalla turvatarkastuksesta kohti porttia tuli kokeiltua uutta automatisoitua passintarkastusmenetelmää biometrisellä passillani. Ohjeet laitteen käyttöön olisivat voineet olla paremmat, mutta eteenpäin päästiin. Ennen koneeseen siirtymistä ehti maistamaan hieman olutta ja sitten naama kohti Manchesteria. 

Olimme perillä paikallista aikaa joskus yhdentoista aikoihin. Passintarkastuksen ja laukkujen noutamisen jälkeen lähdimme kahdella taksilla kohti hotellia, joka oli Oxford Streetillä sijaitseva lokakuussa avattu Holiday Inn Express. Toisen taksin kuski löysi suoraan perille ja hinta oli jotain 24 punnan luokkaa. Taksi jossa itse olin kierteli määränpäässä jonkun verran ja hinta oli noin 27 puntaa. Osa ryhmästä meni oluelle vieressä sijaitsevaan Salisburyyn ja itseni lisäksi pari muuta lähti iltapalalle läheiseen McDonald'siin. Tämän jälkeen oli meidänkin tarkoitus suunnata oluelle, mutta baari oli juuri menossa kiinni eikä ehtinyt enää tilaamaan.

Tässä vielä kartta Manchesterin keskustasta, johon olen merkinnyt muutamia tiettyjä paikkoja joihin viittaan kertomuksessani:

2. päivä

Herätessä oli ajatukset heti illan Marseille-pelissä. Menimme Matin kanssa hotellin aamupalalle, joka ei rehellisesti sanoen ollut mikään mieltä räjäyttävä kokemus melko mitättömällä valikoimalla ja laadulla. Tämän jälkeen Yatesiin oluelle ja siitä Wetherspooniin, missä tietyssä ravintolan osassa toimii naapurissa sijaitsevan Gardens-hotellin langaton verkko. Pienen kännykkänettisurffailun ja oluen jälkeen palasimme hotellille, jossa arvoimme Villen hallussa olleista ottelulipuista paikat itse kullekin. Ja millä todennäköisyydellä itselleni osui tasan se sama penkki, jossa tuli katsottua elokuussa kauden avauskierroksella Newcastle-peli! Sijaintihan oli siis North Stand N3402 eli sivukatsomossa suunnilleen rankkarialueen rajan kohdilla. Seuraavaksi suuntasimme Paramountiin, missä tapasimme paikallisen ystävämme Ronnien ja Hollen, joka oli saapunut kaupunkiin Edinburghin kautta. Sieltä lähdimme Metrolinkillä kohti Old Traffordia ja sen vieressä olevaan Bishop Blaizeen pariksi tunniksi lauleskelemaan fanilauluja. 

Vihdoinkin aika koitti kohti Old Traffordia peliä seuraamaan. Peli oli Unitedin osalta sitä mitä oikeastaan kokokaudenkin, enemmänkin käytännöllisyyden kautta kuin viihdyttävyyden. Tuloksena oli 2-1 -voitto Chichariton kahdella maalin edestä poikittaissyötöistä tulleilla osumilla ja Wes Brownin omalla maalilla. Tunnelma tuolla sivukatsomossa oli omaan fiilikseen nähden melko hiljainen fanien laulamisen keskittyessä Stretford Endiin, mutta Marseillen fanit pitivät yllättävän hyvää menoa koko ottelun ajan. Pelin jälkeen menimme Bishop Blaizen kautta Salisburyyn ennen yöunia.

3. päivä

Aamupala jäi niin myöhäiseksi, että melkein kaikki oli jo ehditty korjaamaan pois, mutta sai sieltä tarvittavan vatsantäytteen. 

Kävimme Lamen, Juicen ja Matin kanssa shoppailemassa Primarkissa ja Arndalessa (itse ostin t-paitoja, sukkia, boksereita ja parit housut yhteensä noin 35 punnalla sekä tämän kauden pelipaidan 25 punnalla). Palkitsimme itsemme parilla oluella Brownsissa, missä muut ryhmästämme liittyivät seuraamme. Työvuorossa oli mm. nuorehko nainen, jolla oli suomalainen poikaystävä ja hän halusi hieman harjoitella suomea kanssamme. Osasi hän ainakin kiroilla ja osasi hän ottaa vastaan suomeksi tekemäni juomatilauksen. Janon sammuttamisen jälkeen jatkoimme vielä hetken shoppailua ja sen jälkeen menimme Wetherspoonin kautta hotellille hieman lepäilemään ja jättämään ostoksemme sinne. 

Illastimme Portland Streetilla sijaitsevassa Ciao Bellassa, jota voin suositella italialaisen ruoan ystäville. "Jälkiruoat" nautimme Banksissa, mistä siirryimme katsomaan illan Mestarien liigan pelejä Walkaboutiin. Sieltä jatkoimme matkaa Mulligansiin ja Mojoon. Itse olin joskus puoli kahden aikoihin jo sen verran väsynyt ja tarpeeksi "urheilujuomaa" nauttinut, että lähdin yksin taapertamaan kohti hotellia. Suuntavaisto ja kerrottujen reittiohjeiden muistaminen oli ilmeisesti sen verran vaikeaa, että tulin kiertäneeksi Arndalen kautta vaikka suorempaakin toki olisi päässyt. Tulin Deansgaten ja John Dalton Streetin risteyksessä kääntyneeksi vasemmalle vaikka suoraan kävelemällä tai oikealle kääntymällä olisi päässyt oikeaa reittiä. No, loppu hyvin kaikki hyvin.

4. päivä

Briteissä vietettiin St. Patrick's Dayta. Aamupalan, joka alkoi jo hieman tökkimään laatunsa ja valikoimansa puolesta, jälkeen mentiin Matin kanssa Deansgatella sijaitsevaan Hog's Headiin, jossa Juice ja Lame olivat jo juomassa Guinnessia, mutta siellä ei hattuja jaettu. Wetherspoonista niitä sai, joten sinne mentiin. Kysyimme baaritiskillä miten sellaisen saa omakseen ja vastauksena kuultiin, että ostamalla neljä Guinnessia (kerralla siis). Ensimmäisen kierroksen jälkeen hieman myöhemmin sen kuulemma sai ilman Guinnessin ostopakkoa neljällä punnalla, joka meni hyväntekeväisyyteen. Hienoa miten ne säännöt muuttuu hetkessä aivan täysin. Joimme kuitenkin kukin ne neljä Guinnessia eli "ansaittiimme" hattumme. Jossain vaiheessa loputkin ryhmästä saapuivat paikalle. 

Päivä jatkui Burger Kingin välipalan ja Brownsin kautta Walkabouttiin, missä seurasimme Guinness-tuoppien ääressä Eurooppa Liigan pelejä Cityn ja Liverpoolin tippuessa siitä pois. Oxford Streetillä on Salisburyn ja Paramountin välillä sijaitsee kellaribaari nimeltä Temple, missä päätimme mennä käymään. Se oli ihan mielenkiintoinen paikka, suosittelen yleissivistyksen nimissä käymään siellä. Tuon kokemuksen jälkeen suuntasimme yliopistoalueelle missä ihan sattumalta kohtasimme muutaman suomalaisen (todennäköisesti opiskelijan), joiden kanssa oli tarkoitus suunnata baariin. Hetken etsittyämme avoinna olevaa baaria, löysimme ainoastaan tutun ja turvallisen Salisburyn mutta ilmeisesti nuo opiskelijat eivät tykänneet paikasta ja hävisivät takaisin Manchesterin yöhön. Illan päätteeksi haimme hieman iltapalaa ja sen jälkeen menimme hotellille nukkumaan. 

Päivän aikana yllättävän moni tuli kysymään tuota Guinness-hattua omakseen.

5. päivä

Herätessäni ensimmäisen kerran joskus vähän seitsemän jälkeen tunsin edellispäivän Guinnessien vaikutuksen ja siinä se aamupäivä sitten menikin vessassa ravaten. Joskus puolen päivän aikoihin uskaltauduin ulos. Matkalla Yatesiin poikkesin ostamaan apteekista hieman lääkettä vatsavaivoihini. Yatesissa porukka olikin jo kasassa. Osa porukasta oli lähdössä Pizza Hutiin syömään ja lähdin mukaan. Vatsaani upposi kahdeksan palaa pizzaa ja hieman salaattia jälkiruoaksi. 

Hotellilla nukuttujen päiväunien jälkeen matka jatkui Walkaboutiin, missä oli David Mayn järjestämä United Nights-tapahtuma. Paikalla oli entisistä pelaajista Arthur Albiston ja Frank Stapleton. Paikalla oli myös Bishop Blaizen "kuoronjohtaja" Peter Boyle, joka haastatteli edellämainittuja pelaajia. Sinänsä tapahtuma ei ollut niin ihmeellinen kuin olisi voinut kuvitella, mutta hauskinta illassa oli kun eräs ryhmästämme erehtyi kysymään väärältä tyypiltä nimmaria luullen häntä David Mayksi. Illan päätteeksi kävimme vielä Walkaboutissa, missä näimme Bolton-peliä katsomaan tulleet Lexan ja Jarin. 

David May

Arthur Albiston

Frank Stapleton

6. päivä

Koitti pelipäivä Boltonia vastaan. Jätimme Matin kanssa hotellin aamupalan väliin ja kävimme hakemassa kaupasta kolmioleivät. Sen jälkeen kokosimme porukan kasaan Paramountiin. Oloni ei ollut paras mahdollinen ja myös muut paikalla olleet huomasivat olemuksestani. Paramountista siirryimme kahdella taksilla Old Traffordin lähistölle, josta osa meni Bishop Blaizeen ja suurin osa itseni mukaanlukien siirtyi Old Traffordista hieman koillisessa Trafford Wharf Roadilla sijaitsevaan Sam Platt'siin. Menoa ja meininkiä sieltäkin löytyi, ihan mukava paikka mielestäni. 

Seuraavaksi askeleet veivätkin jo Old Traffordille North Standin osaan N3407 eli tiistain paikkoihin nähden toisen rankkarialueen rajan kohdilla. Eipä tämäkään peli erottunut muista tämän kauden peleistä ja maalipaikoilla ei mässäilty. Toisella puoliajalla United lisäsi painetta Boltonin maalille, mutta Evansin 75. minuutilla ottama punainen ei parantanut fanien mielialaa. Taklauksen kohteena ollut Boltonin pelaaja Stuart Holden kannettiin paareilla pois ja on kuulemma useita kuukausia sivussa, joten punainen oli täysin oikea tuomio. Unitedin puolustajien loukkaantumissuman vuoksi Michael Carrick tiputettiin keskikentältä toppariksi, mutta ei Bolton saanut yhtä maalipaikkaa enempää Unitedin jatkaessa painostusta Boltonin maalille. Vetoja ei United montaa saanut aikaiseksi ja nekin mitkä sai olivat noin 20 metristä melko keskelle. 87. minuutilla Jussi Jääskeläinen kuitenkin pomputti niistä yhden eteensä ja Dimitar Berbatov oli haukkana paikalla putatakseen pallon maaliin. Let's go f**cking mental! Jälleen kerran United sai väännettyä tarvittavat kolme pistettä oikeastaan täysin tyhjästä ja samaan aikaan Arsenalin jäätyä tasapeliin WBA:n vieraana mieliala ei olisi voinut olla korkeammalla. 

Ottelun jälkeen menimme juhlimaan voittoa Bishop Blaizeen. Sieltä osa lähti syömään johonkin intialaiseen ja osa jonnekin muualle, mutta itse kun en juurikaan syö itämaista ruokaa niin lähdin Lamen ja Juicen kanssa Paramountin ja McDonald'sin kautta noin yhdeksän aikoihin hotellille ottamaan pientä välilepoa, joka osoittautui kuitenkin niin suureksi etten jaksanut enää mihinkään lähteä.

7. päivä

Aamupalan jälkeen suunta oli Matin, Pietarin, Juicen ja Lamen kanssa Arndaleen painatuttamaan nimet omaani (johon päätin painatuttaa "GIGGS 11"), Lamen ja Juicen (molemmat Chichariton nimellä) pelipaitoihin. Niken kaupasta sai suhteellisen aidon näköiset kangasmerkkipainatukset yleisempien muovimerkkien sijaan. Siellä ollessamme Jari ja Lexa ilmaantuivat yllättäen paikalle Subsidesportsin nettisivuilta ostamiensa pelaajamallisten (hieman erilaiset leikkaukset kuin edullisemmissa fanipaidoissa) pelipaitojen kanssa hankkimaan omat painatuksensa. Jari ja Lexa jatkoivat matkaansa Paramountiin ja me muut Arndalen alakerran Sports Directiin ja HMV:hen. Itse ostin SD:stä yhdet kengät. 

Ostosten jälkeen mekin menimme Paramountiin, jossa oli koko ryhmä kasassa ja myös paikalliset ystävämme Ronnie ja John olivat tulleet moikkaamaan meitä. Paramountista siirryimme naapurissa olevaan Alibiin katsomaan ottelua Chelsea-City. Alibista menimmekin jo hotellille pakkailemaan tavaroita valmiiksi.

8. päivä

Lähtöpäivän aamulla oli viimeinen kidutus hotellin aamupalan muodossa. Sen jälkeen loput pakkaamiset ja huoneen luovuttaminen yhdentoista aikoihin. Jätimme laukut säilytykseen hotellin respaan. Muiden mennessä johonkin kahvilaan kuluttamaan aikaa menimme Lamen ja Juicen kanssa käymään vielä kerran Arndalessa jossain suklaakaupassa. Sen jälkeen kävimme paikallisessa antikvariaattisessa liikkeessä nimeltä Empire Exchange joka sijaitsee Wetherspoonin vieressä Newton Streetillä. Kävimme vielä ryhmän voimin Paramountissa syömässä ennen siirtymistä lentokentälle matkalla kohti kotia. Puntien tarve oli tällä kertaa laskettu aivan poskelleen, sillä 600 punnasta jäi käyttämättä noin kolmasosa (hotellin ja otteluliput maksoin jo ennen matkaa). Kotona sitten odottikin viikon postit ja masennus siitä, että loma on ohi ja pitää palata tavalliseen arkeen.

Loppusanat

Matka maksoi:

• lennot 84€
• majoitus 330€
• otteluliput 110€
• käteistä meni elämiseen ja ostoksiin jne. noin £400 eli hetken mukaisella kurssilla ~460 euroa

Yhteensä: Vähän alle 1000€.

Suosittelen:

• Kertomuksessa mainitut ravintolat
• Arndale
• Primark

En suosittele:

• tumman oluen "yliannostus"

No niin. Melkein olen jaksanut ja ehtinyt päivitellä blogiani. Syita (varsinkin tekosyitä) riittää, mutta jospa se tästä taas...

Kuudes yhteinen ruokailta pidettiin syyskuun alussa eräänä lauantaina rapujuhlien merkeissä poikkeuksellisesti ruoanlaiton osalta kaksipäiväisenä, sillä rapuliemi piti tehdä juhlia edeltävänä päivänä. Ainakin itselleni nämä olivat elämäni ensimmäiset rapujuhlat. Koska ravut eivät sinänsä ole kovin täyttäviä, oli ruokalistalla myös alkuruoaksi kesäkurpitsakeittoa ja jälkiruoaksi "mutakakkua", joka myös tehtiin jo perjantaina.

Kesäkurpitsakeitto (8 henk.)

• 2kg kesäkurpitsaa
• 1,4l vettä
• 4 kasvisliemikuutiota
• 300g ruohojuurituorejuusto
• 4 tlk oreganoa
• 4 tlk timjamia

Paloittelin kesäkurpitsat ja keitin niitä noin 15 minuuttia, jonka jälkeen survoin ne. Tämän jälkeen lisäsin juuston ja mausteet. Aineksethan ei toki mahtuneet yhteen kattilaan, joten tein tuon kahdella kattilalla.

Liemi pakasteravuille

• 1kg keitettyjä, pakastettuja rapuja
• 2l vettä
• 1dl olutta
• 2 palaa sokeria
• ½dl merisuolaa
• runsaasti tuoretta tilliä

Ihan tarkkaan en nyt muista, paljonko meillä oli rapuja, mutta tuossa mittasuhteessa mittasin kattilaan veden, suolan ja sokerin sekä kaadoin sekaan hieman olutta. Sekoitin ja kuumensin kiehuvaksi. Lisäsin tillin ja haudutin noin 5-10 minuuttia, jonka jälkeen annoin liemen hetken jäähtyä ja poistin tillin. Kaadoin vähän jäähtyneen liemen jäisten rapujen päälle. Muistaakseni lisäsin joukkoon vielä tuoretta tilliä. Nostin ravut kylmään antaen niiden sulaa ja maustua yön yli. Valutin sulaneet ravut ennen tarjoilua. Ravut tarjottiin paahtoleivän, voin, sitruunamajoneesin ja hienonnetun tillin kera.

Rapujuhlissa rapujen syömisen traditioon kuuluu vahvasti snapsit ja juomalaulut. Kumpikaan ei illan aikana loppunut kesken...

Kladdkaka (~mutakakku)

• 8 kananmunaa
• 12dl sokeria
• 6 tlk vaniljasokeria
• 1 tlk suolaa
• 2,5-3 dl kaakaojauhetta (Van Houten tms, ei sokeroitua)
• 6dl vehnäjauhoa
• 400g sulatettua voita

Sekoitin kananmunat ja sokerin keskenään (en siis vatkannut). Sekoitin muut kuiva-ainekset keskenään ja lisäsin edellämainittuun sekoitukseen. Lisäsin sulatetun voin. Kaadoin pellille ja annoin paistua 175 asteessa noin 35-40 minuuttia.

Toukokuun viimeisen lauantain Foodclub toimi emännän miesystävän eli erään kaverini synttärijuhlina. Ruokalistalla oli alkupalaksi hieman erikoisempaa leipää, poronkäristystä ja synttärikakku.

Valkosipuli-kapris focaccia

• 40 g hiivaa (= 2 kuivahiivapakkausta)
• 5 g sokeria (= 1 tl)
• 5 dl vettä
• 650 g vehnäjauhoja (= n. 9 dl)
• 15 g suolaa (= 1rkl)
• 50 g oliiviöljyä ( = n. 1/2 dl, mutta me käytettiin paljon enemmän n. 1, 1/2 dl)
• 3 valkosipulinkynttä
• 2 rkl kaprismarjoja
• 1-2 tl tuoretta rosmariinia
• 1-2 tl tuoretta timjamia

Liotin hiivan veteen, lisäsin sokerin ja suolan. Lisäsin jauhot joukkoon ja vaivasin taikinaa noin 10 minuttia. Voitelin reunallisen uunipellin oliiviöljyllä. Painelin taikinan pellille. Kohotin taikinaa tunnin pari. Soseutin valkosipulinkynnet ja loppun oliiviöljyn kanssa. Siivilöin öljyn talteen. Painelin taikinaan koloja ja voitelin valkosipuli-oliiviöljyllä. Ripottelin pinnalle kaprismarjoja ja hienonnetuja yrttejä. Paistoin 220 asteessa noin 15-20 minuttia.

Poronkäristys

• Muistaakseni kilon verran pakasteporonkäristyslihaa
• 100g voita
• noin 6 dl vettä
• maustepippuria
• 2tl suolaa
• mustepippuria

Tämä oli sinänsä hyvinkin helppoa. Käristin lihat, lisäsin mausteet joiden lisäksi hieman olutta tuomaan makua ja jätin hautumaan noin tunniksi. Pannujen pienuuden vuoksi tein kahdella pannulla ja siis kumpaankin puolet ainesosista.

Lihan kanssa oli tarjolla mm. perunamuusia ja salaattia.

Helppo hedelmä-täytekakku

Pohja:

• 3 pientä munaa
• 3 dl sokeria
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 1/2 tl leivinjauhetta
• 3/4 dl kiehuvaa vettä
• rasvaa ja graham- tai korppujauhoja vuokaan

Kostutus & täyte:

• n. 1 dl omena-, ananas- tms. mehua (meillä meni kyllä paljon enemmän n. 3 dl!)
• n. 2 banaania
• (vadelma)hilloa

Koristelu:

• 1 tlk kermaa tai CremeVispiä (joukkoon voi sekoittaa myös rahkaa)
• 1 tlk aprikoosisosetta (vauvanruoka)
• Viipaloituja hedelmiä, esim. banaania, kiiviä, ananasta tms.

Kakkupohja:
Voitelin ja jauhotin vuoan valmiiksi. Sekoitin jauhot ja leivinjauheen keskenään. Vatkasin sitten munat ja sokerin kiinteähköksi vaahdoksi, lisäsin kiehuvan vesitilkan ja jauho-leivinjauheseoksen. Kaadoin taikinan pinnoitettuun irtopohjavuokaan ja paistoin 175-asteisessa uunissa n. 30-45 minuuttia kunnes ruskistui ja alkoi irrota vuoastaan. Kumosin kakun hiukan jäähtyneenä ja säilytin huoneenlämmössä vuoka kantenaan, kunnes oli koristelun aika.

Koristelu:
Halkaisin kakun isolla veitsellä sahaten kahtia ja kostutin puolikkaat mehulla sisältä päin. Täytin hillolla ja banaaniviipaleilla. Nostin toisen puolikkaan paikoilleen ja levitin aprikoosisoseen pinnalle. Pursotin kermavaahtoa reunoille. Koristelin pinnan hedelmäviipaleilla.

Näin vietettiin jo viides onnistunut ruokailta onnistuneiden ruokien kera. Seuraavasta kerrasta tulee kirjoitusta kunhan vain jaksaisin naputella.

Jospa sitä taas hieman kirjoittelisi. Suuri anteeksipyyntö, että tekstiä tulee näin laiskasti. Ei ole blogin tarkoitus päivittyä näin harvoin, tiedetään!

Mistähän sitä edes aloittaisi?

Edellisellä kerralla mainitsin saaneeni vuoden määräaikaisen työsopimuksen. Keväällä ollut toinen harjoittelija lopetti silloin kesäkuussa. Sen ja vuosilomien seurauksena on pitänyt melkoista kiirettä töissä. Itselläni oli hurjan pitkä kahden viikon loma, joten eipähän tässä ole paljoa ehtinyt lepäilemään eikä kirjoittelemaan - varsinkin kun tuo kaksi viikkoakin sisälsi kaikenlaista ohjelmaa: Ehdin mm. käymään Tampereella ELK:n kesäisessä futisturnauksessa, pyöräilemään kaverin kanssa Helsingistä Siuntioon ja takaisin (yhteensä taisi tulla kahdessa päivässä noin 175km) ja vierailemaan kaverin anoppilassa Nurmijärvellä.

Olihan tuossa muutama muukin käytetty lomapäivä, sillä kävin Manchesterissa katsomassa Valioliigan avauskierroksen ottelua Manchester United-Newcastle. Olinkin jo 5,5 vuodessa melkein unohtanut miten hieno kaupunki tuo Manchester on! Oli aivan mahtavan upea reissu, kiitokset siitä matkaseurueellemme. Eräs heistä kirjoitti tällaisen matkaraportin. Olisihan siellä kauemminkin ollut, mutta pääseehän sinne aina uudestaan - varsinkin kun EasyJetin suorat lennot kustantavat meno-paluuna hieman yli 100 euroa (Finnairilla vastaavat yli 300€). Lupasin itselleni, etten todellakaan odota seuraavaa kertaa yhtä kauan kuin viimeksi...ehkä sitä lähtee jo ensi keväänä, kuka tietää? Kuten olen aiemminkin sanonut, ei tuota voi tarpeeksi hehkuttaa vaan se täytyy kokea itse!

Erittäin hyvistä ja lämpimistä säistä huolimatta en ole ehtinyt verrattuna aiempiin urheilemaan yhtä paljon, joka selittynee juurikin vapaa-ajan vähentymisellä. Toisaalta, työmatkoista tuli ihan mukavasti poljettuja kilometrejä niiltä päiviltä kun tuli töihin poljettua. Silti mittariin kertyneet noin 1400 kilometriä ei ole lähelläkään tavoitettani, joka oli 2000km. Myös juoksulenkit ovat jääneet lähes olemattomiin.

Kuntourheilun sijaan on kuitenkin tullut liikuttua ihan melkeinpä tosimielellä, sillä jalkapallon 6. divisioonan 13 pelissämme riitti peliminuutteja jokaiselle tarpeeksi ja vähän päälle vaihtopelaajien vähyyden tai toisinaan puuttumisen johdosta - joskus jopa aloitettiin vajaalla. Itselläni jäi tuon edellämainitun matkan vuoksi yksi peli väliin. Peliesityksemme eivät juuri vakuuttaneet, mutta saimme taisteltua tarvittavat maalit ja pisteet sarjapaikan säilyttämiseen. Pelipaikkani oli melkein aina keskikentän vasemmassa laidassa ja rooli melko pitkälti palloton, sillä Oma pallollinen pelaaminen ei ole kovinkaan lähellä samaa tasoa kuin muilla kyseisellä sarjatasolla. Sen sijaan hyvän kuntoni ja juoksuvoimani ansiosta sain pallottomana mielestäni melko hyvin häirittyä vastustajien sekä puolustuksen että hyökkäyksen toimintaa auttaen siten joukkuettamme. Olihan tämä melkoinen oppivuosi, mutta loppujen lopuksi hyvin mieleinen sellainen. Itselleni jäi tunne, että olin kentällä enemmän vahvistus kuin rasite - toivottavasti jäi muillekin joukkueessamme. Ensi kaudella sitten taas uudestaan, toivottavasti paremmilla peliesityksillä niin joukkueena kuin itse henkilökohtaisesti.

Valitettavasti se kesä nyt vain loppui jo. Noin yhdeksän kuukauden kylmyys ja sietämättömät kelit, täältä tullaan! Onneksi mieltä lämmittää tieto tulevasta kesästä.

Palataanpa hieman ajassa taaksepäin viikkoon 23 (7.-13.6.) ja sen tapahtumiin.

Maanantai nyt sinänsä oli ihan peruspäivä töissä (tai oikeastaan työelämävalmennuksessa), joskin oli jo tieto siitä, että harjoittelun jälkeen tulisin saamaan viiden viikon määräaikaisuuden ja jatkoakin olisi luvassa rahoituksesta riippuen.

Tiistaina oli töiden jälkeen Trikiinien kauden viides peli. Alkuasetelmat olivat suhteellisen nihkeät, sillä neljästä ensimmäisestä pelistä oli tullut yksi piste maalierolla 5-42. Tällä kertaa vastustaja ei ollut ihan samaa tasoa kuin edelliset. Ensimmäisen kerran kaudella tehtiin ottelun ensimmäinen maali ja ensimmäistä kertaa kaudella johdettiin peliä. Kapteenimme loukattua pohkeensa ja vaihtomiehien puutteen vuoksi jouduimme pelaamaan osan ensimmäisestä ja kokonaan toisen puoliajan yhden pelaajan alivoimalla, ja vastustaja pääsi hyödyntämään tasoittaen vielä ensimmäisellä puoliskolla pelin 1-1:een. Toinen jakso oli aika tasaista vääntämistä. Noin ehkä puolessa välissä 35 minuuttista puoliaikaa pääsimme hyökkäämään oikealta laidalta ja pallo oli jotakuinkin rankkarialueen rajalla pari metriä päätyrajasta. Itse olin päässyt vasemman laidan keskikenttäpelaajan paikaltani nousemaan hiljalleen mukaan hyökkäykseen. Vastustajan puolustajat katsoivat kaikki kohti pallollista, joten pääsin heidän selän takaa yllättämään juoksullani keskelle maalin eteen vapaaseen paikkaan. Erinomaisen syötön seurauksena se pallo tuli kohti jalkaani ja siitä oli erittäin helppo työ laittaa peliväline sisään! Se oli urani ensimmäinen maali urani viidennessä pelissä ja sillä hetkellä vieläpä ottelun voittomaali. Vastustaja teki kaikkensa tasoittaakseen ja kerran joutui puolustajamme puskemaan maaliviivalta pallon pois, mutta johtomme piti loppuun asti ja näin ollen saimme kauden ensimmäisen voittomme. Itselläni, tottakai, oli tunnelma aivan pilvissä.

Keskiviikkona työpäivän aikana, kun hymy meinasi jo tiistaisesta hieman alkaa laskemaan, esimieheni pyysi huoneeseensa kertoakseen, että se määräaikaisuus onkin sitten vuosi. Vihdoinkin voin unohtaa työnhaun ainakin vuodeksi ja vihdoinkin saan edes vuoden ajan palkkaa! Toivottavasti jatkoa tulisi tämänkin jälkeen, sillä haluaisin olla tuolla pidempäänkin. Facebookissa muuten tilapäivityksestäni "allekirjoittaa perjantaina vuoden määräaikaisen työsopimuksen" tykkäsi 26 ihmistä, joka on enemmän kuin mikään edellinen tilapäivityksen saama peukkumäärä.

Torstai meni sulatellessa kahden edellispäivän juttuja.

Perjantaina allekirjoitettiin työsopimus, joka alkoi seuranneena maanantaina. Työpäivän päätteeksi kävin hymyilemässä työvoimatoimistossa, että voivat päättää työnhakuni. Ilta jatkui insinöörimäisessä seurassa kesäyön marssilla kosteassa kelissä, mutta kivaahan sekin kuitenkin oli. Jännä juttu muuten, miten on helpompaa juosta puolimarathon kuin kävellä 20 kilometriä...

Lauantain ohjelmaan sisältyi ystävyysjalkapalloilua, saunomista ja penkkiurheilua ystävällisessä porukassa.

Sunnuntai piti pyhittää lepopäiväksi valmistautuakseni ensimmäiseen viralliseen työviikkoon.

Olisipa yhtä onnellisia viikkoja useamminkin.

Viime kertainen kasvisruoka sai nyt jäädä taka-alalle, sillä huhtikuisen grillikauden avaisten ruokalista koostui grillattavista lihoista ja uuniperunoista (sekä toki edellisten kera syödystä salaatista). Listalla oli myös pienehkö alkuruoka ja jälkiruoaksi tehdyt mokkapalat.

Päivä alkoi käynnillä Wotkinsin tukkumyymälässä, mistä mukaan tarttui yhteensä hieman yli kolme kiloa lihaa: hevosta, karitsaa ja muistaakseni nautaa sekä tietysti makkaraa.

Mokkapalat (pellillinen)

• 4 kananmunaa
• 4 1/2 dl sokeria
• 6 3/4 dl vehnäjauhoja
• 3-4 tlk vaniljasokeria
• 2 rkl kaakaojauhetta
• 225 g voita/margariinia
• 2 1/4 dl omenamehua (jännä ainesosa tällaiseen, eikö?)

Ylläolevia määriä joutui hieman soveltamaan ainakin nestemäisten ainesten osalta, jotta taikinan koostumus saatiin halutun kaltaiseksi. Aluksi vispasin kananmunat ja sokerin keskenään. Pikkuhiljaa lisäsin kuivat ainekset. Lopuksi lisäsin keskenään sekoitetut margariinin (kaupasta ostettu nestemäinen margariini toimi tässä ihan kivasti) ja omenamehun.

Sillä aikaa, kun mokkapalat paistuivat 225 asteessa noin 15 minuuttia, tein niiden päälle seuraavista aineksista koostuneen kuorrutuksen:

• 200g tomusokeria
• 4 rkl voita/margariinia
• 4 rkl kylmää kahvia
• 1 rkl kaakaojauhetta
• 2 tlk vaniljasokeria

Tässäkin tein niin, että sekoitin kuivat ainekset keskenään ja nestemäiset ainekset keskenään, jonka jälkeen siivilöin kuivat ainekset nestemäiseen seokseen. Sekoitin ja lisäsin lämpimän paistoksen päälle. Lopuksi lisäsin kookoshiutaleita koristamaan teoksen.

Alkupalat

Alkupalaksi oli tarjolla uunissa lämmitettyjä paahtoleipiä, joiden päällä oli oliiviöljyä ja tehosekoittimessa valmistettua seosta, joka koostui tomaatista ja kuullotetusta sipulista. Itselleni tämä tarjoiltiin grillauksen aikana, eikä se oma leipäni kovin lämmin enää tuolloin ollut kun vihdoin lihojen paistamisiltani ehdin sen syömään. Ehkä tuo olisi lämpimänä hieman parempi makuelämys, sillä nyt se tuntui oikeastaan ihan perus leivänsyönniltä. Tuossa seoksessa saa ja varmaan kannattaakin käyttää omaa luovuutta makumieltymysten mukaan.

Uuniperunat

Perunat (keskimäärin muistaakseni 2,5/henkilö) pestiin, folioitiin ja laitettiin uuniin 200 asteeseen kahdeksi tunniksi.

Salaatti

En itse osallistunut salaatin valmistamiseen, mutta tekijät kirjoittivat ohjeet ja tässä ne sellaisenaan:

Lihat

Grillaus sinänsä voi olla hyvin yksinkertaista, mutta siitä voi tehdä halutessaan myös suurta taidetta. Tärkeintä grillatessa on oikea lämpötila, joka ei nyt ihan tällä kertaa toteutunut sillä grillauslämpötilamme oli liian korkea. Tämän seurauksena lihat tummuivat nopeasti, mutta eivät täysin kypsyneet sisältä, varsinkaan suurimmat palat. Toinen ääripää olisi käyttää liian vähän hiiliä, jolloin grillistä katoaisi lämpö ennen kuin kaikki ruoka olisi grillattu. Toki lopputulokseen saattui tällä kertaa vaikuttaa sekin, että olin itse ensimmäistä kertaa sorvin ääressä ja heti kahden grillin mestarina...Suosittelen aloittamaan hieman kevyemmällä määrällä. Suosittelen myös hieman panostamaan grillattaviin ruokiinkin sen sijaan, että grillaisi vain jauhoisia perusmakkaroita. Luovuus ja kasviksien käyttö grillauksessa on toki sallittua.

Päivän aikaansaannokset olivat tietenkin erittäin maistuvia, eikä mitään jäänyt syömättä. Tästä seuraava kokkauskerta on jo vietetty, mutta kirjoitan siitä myöhemmin.

Tuossa taannoin kirjoittelin odottavani toukokuuta muutamasta syystä: Helsinki City Run, debyytti jalkapallon 6. divisioonassa ja lämpimät säät.

Valmistautuminen HCR:ään ei mennyt ihan niin kuin helmikuun tienoilla ajattelin. Syitä tähän oli heikossa kunnossa olleet tiet ja pieni flunssailu, jotka omalta osaltaan vähensivät harjoituslenkkejä. Toukokuun lähestyessä ja sen alussa oli jo uskottava, ettei tavoiteaika 1:40:00 ole lähellekään realistinen. Lopulta jopa pelkäsin kahden tunnin rajankin puolesta. No, itse tapahtumapäivänä oli sää onneksi suhteellisen pehmeä, pilvinen noin 10-15 astetta eli jotain ihan muuta kuin kaksi vuotta aiemmin, jolloin oli varjossakin yli 20 astetta eikä sitä varjoa vaan missään ollut. Valmistautuminen nesteytyksen ja ravinnon kannalta onnistui kuitenkin sen verran hyvin, että juoksu lähti ihan kohtuullisen mukavasti kulkemaan ja lopulta ylitin maaliviivan nettoajan ollessa 1:50:09. Vaikka aika on kaksi minuuttia parempi kuin vuoden 2008 vastaavassa juoksussa, arvostan sitä enemmän juurikin olosuhteiden haasteellisuuden vuoksi.

Debyytti jalkapallon 6. divisioonassa olikin hyvin ikimuistoinen: "Kaunis" sää ("aurinkoista", "tyyntä", "25" astetta), kenttä oli "loistavassa" kunnossa ja peli oli "tiukka", "melkein" voitettiin. Meillä oli "loistava" "maalivahti" ja "laaja" pelaajarinki ja pelihuumori pysyi "loistavana". "Ihanaa". Jokainen voi arvata totuuden ihan itse. Ja suhteellisen samaa sarjaa on mennyt lopputuloksellisesti loputkin pelit yhtä tasapeliä lukuunottamatta, sillä saldo neljän pelin jälkeen on yksi piste maalierolla 5-42. Siitä sitten sitä huumoria repimään, hehheh.

Toukokuun pelastus oli kuitenkin mukava helleaalto, joka oli todellakin sen edeltävän noin kahdeksan kuukauden odottamisen arvoinen. Toivottavasti kesä jatkuisi lämpimänä ja aurinkoisena antaakseen voimaa taas tulevaan syksyyn, talveen ja kevääseen.